Mulla on ollut muutama juttu mistä oon haaveillut pienestä asti ja yksi niistä on soittaa täydelle Tavastialle. Oon seissyt yleisön seassa varmaan 100 kertaa katsomassa milloin mitäkin orkesteria ja aina kelannut vain sitä miten hienoa olisi seistä kitara kaulassa juuri tuolla stagella.
Päivä alkoi Radio Nova haastattelulla klo 0820. Mä ja mun aamuheräämiset. Olin muutaman korttelin päässä ja kuuntelin autossa novaaa kun kuulin Kimmo Vehviläisen sanovan koko kansalle ettää aivan juuri studioon saapuu Sunkkarien Samu. Kauhea kaahaus mestoille. Tuottaja Jupe Tuomola oli jo aulassa vastassa kun saavuin mestoille. Mutta olin ajoissa. Suoraan studioon. Jupe toi mulle kahvin, jonka kaadoin heti haastattelun päätteeksi studion lattialle. Siivosin itse ; ) Too early !
Heräsin iltapäivällä kotisohvalta päiväunilta Raulin soittoon joka ilmoitti että on jo roudannut poikien kanssa kaikki kamat Tavastialle. Sweet. Eivät viittineet vaivata mua kun mulla oli aamuhuki radiossa. Paskoja jätkiä.... ;)
Sound check meni hienosti. Aikaa oli kerrankin niin paljon kuin tarvittiin, koska ei ollut muita bändejä sinä iltana. Eka OMA Tavastian perjantaikeikka. Jeeee ;) Sound checkissä meitä viihdytti myös ihastuttava ryhmä nuorehkoja tyttöjä oven ulkopuolella, joille annettiin nimmareita, piirrettiin paitoihin kuvia ja otettiin toki fotoja. Kiitos piristyksestä ;) Niin ja Raul oli ostanut meille (yhteisillä rahoilla;) langattomat kitara- ja bassolähettimet. Nyt pystyy liikkumaan lavalla ilman että on piuhat solmussa. Ekaa kertaa... Jeeee ;)
Seiskalta mun ja Jannen piti kiiruhtaa Wanhalle ylioppilastalolle soittamaan akustinen keikka NRJ:n synttäreille ja antamaan haastattelu Iltasanomiin. Kiireesti toiset keikkavaatteet päälle ja poseeraamaan. NRJ:n synttäreillä oli paljon porukkaa ja puitteet hienot, mutta taas kerran suomalainen peruskutsuvierasyleisö osoitti heikon kykynsä kunnioittaa toisten maksamaa viinaa ja ohjelmaa... Aivan sama ;)
Back to Tavastia! Mua ei ole enää moneen kuukauteen jännittänyt mikään keikoissa kuin että tuleeko porukkaa. Mä olin uhonnut jo viikkoja että Tavastia tulee täyteen ja kuultiin Welldonen porukoilta että lippuja on myyty satoja jo ennakkoon, mutta silti mua hermostutti... Ne viimeiset minuutit ennen lavalle astumista on samalla tuskasen pitkiä että pelottavan nopeita.
Lavalle. Täysi tupa Perkele!!!! Ja mikä vastaanotto. Koko 82 minuuttia oli maailman siistein olo. Mikään ei oo koskaan tuntunut niin hyvältä. Taas se tapahtui... ;)
Täysi Tavastia huusi meidät 2 kertaa takaisin lavalle ja ilta oli toki pakko päättää NASTYllä.
Vartin huilin jälkeen kirjoitettiin nimmareita lavan etureunalla istuskellen jonkun tunnin verran ja sitten hilpaistiin ravintola Teatterin Vippiin lepäämään. Mun vaihtopaita oli hävinnyt jonnekin ja kaikki jotka on olleet meidän keikalla tietää miltä mun paita näyttää setin jälkeen. Rokkia soitetaan niin että tulee HIKI!
Kotona joskus viiden aikaan massu täynnä loistavaa Eerikin Pippurin kebab annosta. Ei voi kuin maata sohvalla ja olla onnellinen. Jos mä kuolisin nyt, niin mä lähtisin varmaan hymyssä suin...
Päivä alkoi Radio Nova haastattelulla klo 0820. Mä ja mun aamuheräämiset. Olin muutaman korttelin päässä ja kuuntelin autossa novaaa kun kuulin Kimmo Vehviläisen sanovan koko kansalle ettää aivan juuri studioon saapuu Sunkkarien Samu. Kauhea kaahaus mestoille. Tuottaja Jupe Tuomola oli jo aulassa vastassa kun saavuin mestoille. Mutta olin ajoissa. Suoraan studioon. Jupe toi mulle kahvin, jonka kaadoin heti haastattelun päätteeksi studion lattialle. Siivosin itse ; ) Too early !
Heräsin iltapäivällä kotisohvalta päiväunilta Raulin soittoon joka ilmoitti että on jo roudannut poikien kanssa kaikki kamat Tavastialle. Sweet. Eivät viittineet vaivata mua kun mulla oli aamuhuki radiossa. Paskoja jätkiä.... ;)
Sound check meni hienosti. Aikaa oli kerrankin niin paljon kuin tarvittiin, koska ei ollut muita bändejä sinä iltana. Eka OMA Tavastian perjantaikeikka. Jeeee ;) Sound checkissä meitä viihdytti myös ihastuttava ryhmä nuorehkoja tyttöjä oven ulkopuolella, joille annettiin nimmareita, piirrettiin paitoihin kuvia ja otettiin toki fotoja. Kiitos piristyksestä ;) Niin ja Raul oli ostanut meille (yhteisillä rahoilla;) langattomat kitara- ja bassolähettimet. Nyt pystyy liikkumaan lavalla ilman että on piuhat solmussa. Ekaa kertaa... Jeeee ;)
Seiskalta mun ja Jannen piti kiiruhtaa Wanhalle ylioppilastalolle soittamaan akustinen keikka NRJ:n synttäreille ja antamaan haastattelu Iltasanomiin. Kiireesti toiset keikkavaatteet päälle ja poseeraamaan. NRJ:n synttäreillä oli paljon porukkaa ja puitteet hienot, mutta taas kerran suomalainen peruskutsuvierasyleisö osoitti heikon kykynsä kunnioittaa toisten maksamaa viinaa ja ohjelmaa... Aivan sama ;)
Back to Tavastia! Mua ei ole enää moneen kuukauteen jännittänyt mikään keikoissa kuin että tuleeko porukkaa. Mä olin uhonnut jo viikkoja että Tavastia tulee täyteen ja kuultiin Welldonen porukoilta että lippuja on myyty satoja jo ennakkoon, mutta silti mua hermostutti... Ne viimeiset minuutit ennen lavalle astumista on samalla tuskasen pitkiä että pelottavan nopeita.
Lavalle. Täysi tupa Perkele!!!! Ja mikä vastaanotto. Koko 82 minuuttia oli maailman siistein olo. Mikään ei oo koskaan tuntunut niin hyvältä. Taas se tapahtui... ;)
Täysi Tavastia huusi meidät 2 kertaa takaisin lavalle ja ilta oli toki pakko päättää NASTYllä.
Vartin huilin jälkeen kirjoitettiin nimmareita lavan etureunalla istuskellen jonkun tunnin verran ja sitten hilpaistiin ravintola Teatterin Vippiin lepäämään. Mun vaihtopaita oli hävinnyt jonnekin ja kaikki jotka on olleet meidän keikalla tietää miltä mun paita näyttää setin jälkeen. Rokkia soitetaan niin että tulee HIKI!
Kotona joskus viiden aikaan massu täynnä loistavaa Eerikin Pippurin kebab annosta. Ei voi kuin maata sohvalla ja olla onnellinen. Jos mä kuolisin nyt, niin mä lähtisin varmaan hymyssä suin...
Diary
